Historia

Ensimmäinen rotukoira lapsuudenkodissani oli karjalankarhukoira Noppe. Isäni hankki sen 60-luvun alussa iittiläiseltä kasvattajalta perehtymättä lainkaan rodun käyttö- tarkoitukseen. Meillä sen tarkoituksena oli vartioida puutarhaamme omenavarkailta, mutta niinhän siinä kävi, että kun ilta pimeni, Noppe siirtyi sisälle. Sohvalla oli mukavampaa kuin kylmässä kopissa - isäni mielestä.

Elettiin 70-luvun alkua, kun isäni hankki sitten Lahden Takkulasta mustan labradorin- noutajan. Camilla eli Milla oli tuolloin jo täysikasvuinen. Se kävi muutamassa näyttelyssäkin, mutta notkoselkäisyytensä vuoksi sai kakkosia. Sen sijaan palvelus- koirapuolella Milla sai vaadittavat verovapauspisteet ennätysajassa ja teki isästäni lopullisesti palveluskoiraharrastajan ja koirayhdistysaktivistin. Itse kuljin tuolloin paljon hänen mukanaan. Satuin nimittäin omistamaan koekanttiiniksi soveltuvan pakettiauton ja osasin piilotella hakukapuloita metsään.

Jo tuolloin oli selvää, mikä tulisi olemaan minun rotuvalintani ja ensimmäinen labradorinnoutaja meille tulikin vuonna 1985. FIN MVA Pastime´s Sweetie-Pie eli Kyllikki sisaruksineen osoittautui yhdeksi menestyneimmistä Suomessa syntyneistä pentueista. Valio Kyllikistä tuli varsin pian ja samalla myös kennelimme kantanarttu. Se osoittautui erittäin hyväksi periyttäjäksi, jättäen jälkeensä täysin terveitä silmiä ja keskimääräistä parempia luustoja ja luonteita.

Nyt, kasvatettuamme 23 vuotta tätä rotua, voimme olla tyytyväisiä tehtyyn rotuvalintaan ja samalla kiitollisia kaikille yhteistyökumppaneillemme. Nöyrä kiitos on osoitettava myös pennunomistajille, jotka monesti muista harrastuksistaan tinkien ovat kulkeneet mukanamme kokeissa ja näyttelyissä. Usein jopa aivan oma-aloitteisesti.

Veli-Matti Bruun